Lisää hevosvoimia piileskelee rautakansissakin, tässä tapauksessa kun kansia ei lähdetty vaihtamaan alumiinisiin. Tietenkin olisi ollut helpompaa vaihtaa kannet vaikka Edelbrockin kevyempiin ja paremmin virtaaviin versioihin, liian helppoa ja arvokasta touhua.

Olin ostanut pikkulohkon virittämistä koskevan kirjan ja ajattelin tutkia, olisiko siellä jotain, mistä olisi apua. Kirjasta löytyikin useita eri asioita, mitä rautakansille voi tehdä, katsotaan, mitä itse tein. Tuloksista ei vielä tiedä, voihan olla, että homma on mennyt pahasti metsään, teinhän noita isompia muutoksia ihan ekaa kertaa? Lähtökohtana on siis suhteellisen hyvät rauta kannet, noin 300hp, palotilat on pienet, 64cc ja puristussuhde mäntien kanssa luokkaa 9. Venttiilit on vakio kokoiset 1,94/1,5.

Aluksi otin käsittelyyn imupuolen kanavat, pieni mutta hyödyllinen askel on kohdistaa imukanavat imukannen kanssa yhteen, näin polttoaine pääsee virtaamaan esteettä palotilaan. Hyvänä apuna on imukannentiiviste, sillä saa mittailtua kohdat josta tavaraa pitää poistaa. Käytin apuna piikkiä jolla piirsin tiivisteen jäljen kanteen. Mahtavana apuna on pieni jyrsin, johon saa erilaisia päitä, eri kohtien jyrsimiseen tai hiomiseen. Parhaimmillaan kulmista lähti puoli senttiä tavaraa pois, kyllä sillä on jo vaikutusta virtauksiin?


Imukanavat vakiona, huomaa kanavissa oikea ja vasen alakulma josta huomaa tiivisteen jäljen.


Imukanavat kohdistettuna, kulmista lähti puoli senttiä kamaa.

Samalla tuli kiillotettua kanavien seiniä ja postettua valupurskeita, purskeita on yllättävän paljon kanavien sisäpinnalla. Suhteellisen iso homma, mutta lopulta palkitseva. Imukanavien kohdistamiseen ja kiillottamiseen meni aikaa suunnilleen 8 tuntia.
Kun imukanavat oli kunnossa, kiillottin myös pakokanavat, purskaita ja valujälkiä oli paljon, kohdistamista ei tarvita kun pakosarjat on suurempaa putkea kun pakokanavan halkaisija.

Suurin homma minkä kansille tein oli porttaaminen, tämä on työ jonka voi helposti tehdä väärin, toivottavasti olen onnistunut siinä, koska hyöty jonka työllä saavuttaa, on mittava. Kirjan mukaan virtaus voi parantua kymmeniä prosentteja ja tehot kasvaa kymmeniä kaakkeja.
Tärkeintä on, että ei työstä vahingossa seetejä eikä kiillota imupuolen kuppeja, polttoineen täytyy päästä pyörteilemään jotta se kaasuuntuu tehokkaasti. Pakopuolella taas kupit kannattaa kiillottaa jotta kaasut poisttuvat tehokkaasti. Lisäksi virtausta voidaan parantaa huomattavasti kun jyrsitään venttilien koneistamisesta jäänyt harjanne pois kanavien yläpäästä, näin kaasut taas kulkevat paremmin paikasta toiseen.


Harjanteen poistamista imupuolelta, harjanne näkyy hyvin imukanavan yläosassa.


Kupit työstettynä ja harjanteet poistettuna, huomaa imukanava jonka kuppiin ei ole koskettu mutta pakokanavan kuppi on kiilloitettu.

Porttaus oli työnä iso ja haasteena oli tehdä kaikki työstöt samalla tavalla joka kanavaan ja pitää mielenkiintoa yllä, jotta homma tulee tehtyä hyvin. Porttaus söi aikaa yli 10 tuntia, tein kannet eri päivinä jotta en kyllästyisi. Materiaalia irtosi paljon ja homma oli pölyistä, muistakaa suojaimet. Vaikka minulla oli lasit, niin silti silmään lensi metallin mujua, tunne oli sama yöllä kun olisi hitsannut ilman suojalaseja.

Kun kannet oli työstetty, oli venttiilien vuoro. Tunnettu tosiasia on, että vakio venttileissä on potenttiaalia kun vaan jaksaa työstää ns. backcut:ia. Itse päädyin semmoiseen tulokseen, että imukanavat vaihdettiin uusiin rosterisiin, joissa oli jo hyvän malliset lautaset. Pakoventtileitä ei löytynyt, joten päätin työstää itse lautasten yläosan, venttiilin päällä oli pieni harjanne, jonka poistamalla virtaukset paranevat ja nostokin kasvaa pakopiolella. Työstö ei ole vaikeaa, mutta tarkkaa puuhaa se kyllä on. Kiinnitin venttiilin porakoneen karaan ja ei muuta kuin kone käyntiin. Jyrsimellä poistin sitten ylimääräiset harjanteet yms. Kiilloittaminenkin on helppoa kun voi vaan kuljettaa hiomapaperia venttiilin pintaa pitkin.


Kotisorvi ja venttiilien työstöä, harjoittelin vanhalla imuventtiilillä ensin.
poika on mukana "rintarepussa", nuorena on aloitettava nää hommat.

Kun venttiilit oli työstetty oli seetityön vuoro, jotkut käyttävät tähän hommaan semmoista naurettavaa imukuppiajuttua, miksi, kun voi tehdä saman koneella? Kiinnitetään akkuporaan katkaistu pultti, johon kiinnitetään bensaletkunpätkä. Venttiili paikalleen kanteen ja sitten letku kiinni venttiilin varteen, hiomatahnaa seeteihin ja poralla vaan pyörittelemään, vuoroin vastaan ja vuoroin myötäpäivään. Helppoa eikö totta?


Seetit koneellisesti, hieman öljyä venttiilin varteen niin pyörii paremmin.

Nytpäs kannet alkavatkin olemaan kunnossa, vein kannet koneistamoon pestäväksi, jotta maalaaminen onnistuisi paremmin. Tiiviste pinnat putsattiin vielä kunnolla ja sitten vaan pesun jälkeen suojaamaan maalausta varten.


Kannet suojattu maalausta varten.


Kannet maalattu lopulliseen väriin, valmiina kasattavaksi.

Kun kannet oli maalattu, oli kasauksen vuoro, venttiilit, jouset ja muut kilkkeet paikalleen, samaan järjestykseen kun mistä ne purettiinkin. On hyvä pitää venttiilit selkeästi vaikka omissa pusseissaan, sylinterit numeroituna, näin on helppo muistaa mistä mikin on.
Uudet tiivisteet tuli tiivistesarjan mukana, joten ne vaihdettiin imuventtiilien juureen.


Iso ja pieniremonttimies kannen kimpussa.

Kansityö oli iso, mutta jos homma on onnistunut kuten odotukset ovat, niin lähes ilmaiseksi ollaan saavutettu noin 10% tehonlisäys ja vähintään saman verran vääntöä. Odotetaan, että auto saadaan semmoiseen kuntoon, että koneelle on joku paikka jossa sitä voi kokeilla, ei malttaisi.