Avasin vuotavan ohjausvaihteen siinä toivossa, että sieltä olisi o-rengas kulunut, poikki tai jopa puuttunut kokonaan. Hetki meni ennen kuin hoksasin miten se jousirengas lähti pois urastaan, se joka pitää kantta paikallaan. Siinä ohjausvaihteen rungossa oli reikä, täynnä saastaa, josta pääsi työntämään jousirenkaan päätä. Sitten vaan pään ja rungon väliin leveä ruuvimeisseli ja väänsin renkaan pois.
Oma haasteensa oli sen ohjausvaihteen akselin irroittamisessa spooreistaan, ulosvetäjät ja muut vimpulat ei oikeen toimineet, joten otin työkalun malli leka ja huitaisin muutaman napakan iskun akselin päähän ja avot, akseli pomppasi nätisti spooreistaan. Mitään vikaa en kuitenkaan havainnut silmämääräisessä tarkastelussa, joten laitoin uuden ohjausvaihteen hakuun.

Ratkaisu löytyikin South West Traden valikoimasta, tehdasuusi maksoi 250€, joten uusi haettiin Hämeenlinnasta.

Ei muuta kuin irroittamaan vanhaa ohjausvaihdetta, siinäpä ei nyt ollut mitään haastetta. Sehän on vain kolmella pultilla kiinni rungossa. Ohjausakseli on spooreissa, ja varmistuksena pultti. Öljyputket lähti helposti irti, ohjausvaihde kun oli jo runkoa maalatessa irti. Ohjausakseli olikin jo irti, joten siitä ei tarvinnut kantaa huolta. Kun sain vanhan irti ja rupesin asettelamaan uutta meinasi ohjausakseli tuottaa tuskaa, en meinannut saada akseli aseteltua spooreihin samalla kun asettelin ohjausvaihdetta paikalleen. Noi sain kuitenkin kamat linjaan ja osat paikoilleen.
Kun kokeilin ohjausta, oli siinä edelleen klappia, eli vika on jossain muualla.

Appiukon kanssa pähkittiin asiaa ja päädyttiin siihen lopputulemaan, että ohjausakselin ylempi nivel on väljänä. Uusi osa maksaa maltaita, joten kyselyä taas Hämeenlinnan suuntaan. Heillä olikin hyvä ohjausakseli, hintaan 40€. Osa toimitettiin Vantaalle, josta kävin sen pokkaamaassa. Kun irroitin vanhaa akselia sain käyttää voimaa hiukka enemmän, jotta sain akselin irti ilman ohjausvaihteen irrottamista. Kun vanha akselin pätkä oli pöydällä, niin kurkkasin sinne nivelen kumipussin sisälle, nivel oli aivan sökö, väljä kun vanha nainen...

Siinä sitten pöydällä vertailin uutta ja vanhaa osaa ja huomasin sellaisen pikku ominaisuuden uudessa akselissa, jotta siinähän on teleskooppi ominaisuus. Eli akseli liukuu jonkin matkaa sisäkkäin, ilmeisesti syynä turvallisuus, eli nokkakolarissa ohjausakseli painuu kasaan. Sama ominaisuus helpottaa kummasti myös akselin asentamista, ei ollut ongelmista tietoakaan kun asettelin uutta akselia ohjausvaihteen spooreihin.

Tehdaskorjattu ohjausvaihde vuosi öljyä ihan tosissaan.

Ohjausakseli lähti alapään spooreista pikku lekanheilautuksella.

Uusi ohjausvaihde löytyi kohtuuhintaan Hämeenlinnasta.

Ohjausakselin yläpään nivel oli ihan sohlo.

Ohjausakseli onkin mallia teleskooppi, vanha ei ollut.

Siellä lepää, uusi ohjausvaihde ja vanhaa parempi ohjausakseli.

Nyt kun osat on uusittu tai vahdettu parempiin versioihn, klappi on poissa ja ohjaukseen tuli kaivattua tarkkuutta. Kohta Camalalla voi kurvailla vaikka radalla...
Jospa seuraavaksi kävisi nopeusmittarin ja safety switsh:n kimppuun.

Paha pettymys, taas kerran. Nyt alkaa olemaan se hetki kun FHRA:n täytyisi uudistaa messuja ja kohotta hieman tapahtuman profiilia. Mielestäni tapahtuman syöksykierre on ollut jo vuosien mittainen. Missä kaikki edellisten vuosien kansainväliset huippuautot? Ei ollut juurikan kalustoa jenkkipuolella, eikä myöskään tuningpuolella. Päähallissa oli varmaan isoin osa lattiapintaa kaiken maalilman markkinakojujen valtaamana. Oli grillejä, paljuja, pihakatoksia, vajoja, vaatteita, romua ja krääsää, olipa jopa sänkyjä kaupan. Pitäisikö tämän tapahtuman olla autonäyttely vai markkinatapahtuma?

Tuning osastollakin oli tyhjää kuin konkurssipesän hallissa huutokaupan jäljiltä. Hallien keskialueelle oli saatu kalustoa, mutta ennen täynnä olleet hallit oli nyt puoli tyhjänä, seinän vierustat oli autioina.

Jos homma ei muutu, niin epäilenpä muidenkin harkitsevan 25€ lipun lunastamista vuona 2013.

No joo, eihän tonne ole pakko mennä jos ei kiinnosta ja tapahtuma ei anna itselleen toivottua vastinetta. Ehkä suurin osa messuvieraita tykkää uudesta ilmeestä?

Näyttelyn parasta antia, "Salama mäkviin" tokaisi Ukko.

Vihasia lintuja oli takakontin täydeltä.

Ahti tykkäsi rodiprojektista, "pikkasen pitää tosta vielä tasotella".

Meidän oma "dB Devil".

No mitäpä talliin kuuluu, hiljaista on pidellyt. En saanut talven aikana työlistalla olleita hommia tehtyä vaikka tarkoitus oli. Pari viikkoa sitten otettiin kyllä Camala tallista ja käytiin tekemässä pikku lenkki kylillä, olihan mukavaa päristellä kevätauringossa.
Syylärin vuodon sain tukittua, ainakin väliaikaisesti, epoksilla. Vuoto oli pieni, joten toi paikkaus saattaa olla pysyväkin ratkaisu. Tällä hetkellä olen ottanut ohjausvaihteen vuodon työn alle, ilmeisesti kannen o-rengas on jäänyt kasaamisen yhteydessä pois, tai sitten se on vaurioitunut kun ohjausvaihde on kasattu asentajan toimesta. Ohjausvaihdehan on tehdaskorjattu, mutta käytetty alkujaan.

Ohjausvaihteen kanssa ongelmia, vuotaa ihan jatkuvasti ja paineen alla tietty enemmän.

Edelleen tekemättä loput listalla olevista huoltokohteista. Ehkäpä tässä kevään mittaan saa Camalan priima tikkiin. Palataan taas astialle kun tallissa tapahtuu.

Aika rientää ja huomasin just talvikauden alkaneen ihan lumen ja pakkasen merkeissä. Camala on ollut tallissa jo marraskuun alusta alkaen. Viime kesä meni tosiaan aika vähillä kilometreillä, mutta sen verran päästiin ajelemaan, että voi todeta luotettavuuden olevan kohdillaan. Ainuttakaan tekniikka murhetta ei tainnut olla, ei ainakaan sellaista, jota en olisi osannut aavistella. Syyläri vuotaa hieman edelleen vaihteiston öljynlauhduttimen letkun kiinnikkeen juuresta. Ohjausvaihde vuotaa öljyä siitä kannen päältä, pitää avata se ja katsoa tiivisteet. Ostin ohjausvaihteen kunnostettuna, joten joku pikku vika siihen on jäänyt kunnostusvaiheessa. Työlistalla on lisäksi nopeusmittarin kuntoon saattaminen ja vaihteiston turvakytkimen asennus. Katsastusinssi huomautti asiasta, eipä ollut yllätys kun en ollut sitä kytkintä kytkenyt lattiashifterin asennuksen yhteydessä.

Eli, tallikausi tuo tullessaan pari pikku hommaa:
- Syylärin vuodon korjaaminen, tai koko syylärin uusiminen.
- Ohjausvaihteen öljyvuodon paikallistaminen ja korjaus, tai koko vaihteen uusiminen jollain nopeammalla välityksellä.
- Nopeusmittarin rattaiden uusiminen vaihteiston päähän.
- Shifterin safety switch.
- Jarrupääsylinterin vaihto, vanha tiputtelee hieman öljyä, voi olla, että tiivisteiden uusiminen piisaa.
- Ikkunoiden tummennus, takaikkuna ja pikku sivuikkunat. Sivuikkunatkin kaipaisivat tummennuksen, mutta inssi ei tykkää kalvoista.

Kun taas budjetti antaa myöten jossain vaiheessa, täytyisi laittaa koneeseen alukannet, saisi tehoa varmasti irti enemmän, vaikka tota vääntöä onkin ton painoseen autoon riittäviin. Toisaalta voimaa ei voi olla liikaa. Täytyy tätä pohtia vielä ja etsiä sopivat kannet tohon omaan koneeseen, ehkäpä Edelbrock Performer RPM tms. Toinen parannuskohde on jarrut, ensin laitetaan eteen tehokkaammat, 4 mäntäiset jarrut ja myöhemmin takarummut muutettaisiin levyjarruiksi...
Toisaalta mieli tekisi vaihtaa auto kuuskytluvun lopun Camaroon tai Chevelleen, saisi koko porukan joskus ajelulle.

Rupeaa toi yläkerta nyt olemaan ulkoisesti kuosissa, joten talven aikana on varmaan joku hetki aikaa Camalalle. Ensi keväänä ja kesänä sitä varmaan tulee touhuttua tuolla yläkerran puolella, jos vaikka pikkuhiljaa rupeaisi sitä rakentamaan sisäpuolelta.

Yläkerta alkaa jo hahmottumaan, eikä mitään suuria puutteita ole korjaamatta tai tekemättä.

Jospa sitä pääsisi taas päivittämään tapahtumia tännekkin ja ensi kesänä ajetaan kyllä reilusti enemmän kuin edellisenä kesänä.

Kun pellit oli purettu, piti vanha pohja oikaista 2*2" puutavaralla. Päälle tuli vanerit.

Oikasuun meni joku 1000 kiilaa, joilla kakkoskakkoset saatiin ede lähes suoraan.

Pahimmillaan vanhaa rakennetta piti oikoa lähes 10cm. Aika heittämällä vanha katto oli tehty, ehkä rakentajalla oli ollut kupla rikki vatupassissa.

Vanerin päälle levittelin itseliimautuvan bitumihuovan. Onneksi löytyy sopivaa materiaalia näinkin loivalle katolle 3° kallistus ei ole mikään hirveän jyrkkä.

Kyllä valmista kattoa kehtaa esitellä, ei priima, mutta hyvä kuitenkin.

Asunnon päälle tuleva laajennus annettiin ulkopuolisen urakoitsijan hommaksi, ittellä ei riittäisi aika, eikä varmaan terveyskään. Olin arvioinut työnmääräksi luokkaa 500 tuntia, eli iltapuhteina homma olisi venynyt turhan pitkäksi.

Tästä se lähti, tukiseinän kohdalta katton viilto ja pelti rullattiin pois. Sitten puurakenteet tieltä pois ja uutta kattoa rakentamaan.

Kantavat seinät nousi osaavien kavereiden toimesta hetkessä ja sitten vaan palkit katolle.

Tänne sitä lisätilaa tulee, päätyyn tulee ovi, josta käynti autotallin katolle, eli terassille.

Sateen varalta piti aina suojauta, olisi pikkasen ottanut kuulaan jos sisälle olisi tullut sadevesi.

Rupeaa laajennuksen muodot jo hahmottumaan.

Viimeistelyjä vaille valmista.

Täytyy vielä kirjoitella kuulumiset Camalastakin, mutta tässä nyt aiheen vierestä "syy" sille, ettei juurikaan ole tullut kirjoiteltua ajokaudesta.

Eipä tässä oikein ole tapahtunut mitään ihmeitä. Maalari sai vihdoinkin pari viikkoa sitten Camalan valmiiksi. Hommaan meni noin viisi viikkoa, alkuun oli puhe muutamasta viikosta, mutta en oikeastaan odottanutkaan homman olevan ohi parissa viikossa.

Lavan pohjasta jouduttiin kaapimaan koko maalikerros epokseineen ja kaikkineen pois. Siinä oli kuulemma älytön homma. Eipä sitä muuten voisi olla varma siitä, ettei se pintamaali taas irtoaisi kynnellä rapsuttamalla. Joku kemiallinen reaktio siinä oli, kun epoksi oli kiinni kuin tauti, mutta maali kuoriutui ihan kynnen kanssa. No nyt on lavalla paksu kerros epoksia pohjalla ja kunnolla maalia ja lakka pinnassa, kyllä kestää vaikka pientä kulutustakin. Eipä tonne lavalle kyllä mitään kamaa heitellä.

Vasen etulokasuoja oikaistiin ja maalattiin. Pikkasen meinaa sylettää se seikka, että suojaaminen tuntuu olevan joku tuntematon käsite tuolle meikäläisen maalarille. Konehuone on täynnä pölyä ja oranssia sumua löytyy eturungosta ja ihan jokapaikasta. Onko se oikeasti mahdotonta suojata niitä pintoja johon sitä maalia ei haluta? Ei saanut suojattua vaikka erikseen asiasta maalarille huomautin jo alkuperäisen maalauksen yhteydessä. Voi ..ttu sentään!

Katon kulma oli oikaistu jo pläkkärin toimesta aikaa sitten, nyt maalari tasoitteli kulman ja veti uuden maalin katton. Häivytys pystypinnalla on tapahtunut jossain taka-akselin tienoilla ja vaakatasossa siinä ylimmäisen pokkauksen kohdilla. Isohko alue siis maalattu uudestaan. No samalla on myllä sotkettu tuulilasin listoja ym. Ei oikeen onnistu toi maalarin suojaus, parempaakin olen nähnyt.

Sitten oli vielä konepeitto, siinähän oli alkujaan maalari vetäissyt mustat raidat vinoon ja vielä kiilamaisesti siten, että raidan etureuna ja takareuna oli eri levyiset. Sitten maalari yritti korjata virheen maalaamalla lisää leveyttä raitoihin, mutta rajat näkyivät vesihionnasta huolimatta. Nyt konepeitto sai siis uuden pinnan ja samalla takaluukku ja konepeitto vesihiottiin. Kyllä kiiltää.

Vielä jäi peilit maalaamatta uudestaan, niistä paistaa pohjamaali hieman läpi. Oranssin sävy ei ole yhtä kirkas kuin muilla pinnoilla.

Kesän 2011 ajokausi virallisesti aloitettu, ns. valmiilla autolla.

Vasen etulokasuoja oikaistuna jamaalattuna, samoin sisälokasuojat ym. ei halutut pinnat.

Katon kulma oikaistuna ja maalattuna, siistiä jälkeä vaikka listatkin sai hieman uutta väriä.

Takaluukku ja konepeitto saivat osakseen vesihionnan ja toisen kerroksen kirkaslakkaa. Tekisi hyvää koko autolle.

Nyt ei ole oikein suurempaa murhetta autossa, kovaa ajoa vaan. Jos nyt jotain hakee, niin syylärissä on ihan pieni reikä, josta vettä lirittää ihan vähän. Jostain syystä ohjausvaihteen päälle tihkuu tehostajan öljyä, vaikka osa on tehdaskorjattu, eli uuden veroinen.
Joskus sitten haetaan lisää potkua koneeseen ja keveyttä keulalle alukansien muodossa, mutta ennen sitä rakennetaan taloon uusi katto ja lisää tilaa yläkerran muodossa...

Auto kuvattiin viime syksynä, heti kun se oli rekisterissä, kuvaushetkellä lokasuoja oli lytyssä ja katossa oli kolhut, mutta eipä sitä kuvista näe. Tällä viikolla auton pitäisi tulla takaisin maalarilta. Auto vietiin maalarille laitettavaksi Vappuna ja silloin maalari sanoi, että "ensi viikolla auto on jo pitkällä". No kuukautta myöhemmin auton ehkä saa jo kotitallille. Maalari hoiteli takuuna lavan ja konepellin, lokasuoja ja katto meni sitten omaan piikkiin.

"Vikkelä avolava", totta.

Että tälläistä, ehkä tänä kesänä pääsee jo ajelemaankin kunnolla. Ukko ainakin odottaa Camino ajeluita kovasti.

Koska "maalaamo" on tänään hyvin lämmitetty, päätin vetäistä pintaan värin, punaisen kuten oli päätettykkin. Ennen maalausta piti vielä hioa pakkelit tasaisemmiksi, edes kohtuullisen maalipinnan saavuttamiseksi. Olin eilen silpaissut lavan reunoista ne terävät listan kiinnituspokkaukset pois ja vedellyt muutamalla hitsipisteellä lavanreunan kasaan. Samalla otin sisälokasuoja pois, olisi muuten aika ikävä nukkua lavalla kun pahka painaisi koko ajan kylkeä. Jonkin verran luo haastetta "rengastukselle", mutta eiköhän renkaan saa jotenkin siististi silvottua tasaisen lavan alle. Tämän jälkeen levittelin pakkelia reilun kasan lavan sauman päälle ja hain muotoja pakkelikasalle sopivalle kaarella taivutellun putken pätkän avulla. Sitten vaan annettiin pakkelin kuivua ja tänään sitten hiottiin pahimmat knöölit pois. Hyvä olisi tullut jos olisi levittänyt vielä uuden kerroksen pakkelia, mutta ei tässä projektissa, nyt tehdään "Vaasan" tapaan. 

Lavan reuna saanut muotonsa pakkelilla, ei hullumman näköinen, olisikohan pitänyt leipoa El Camalaankin?

Takaikkuna tehtiin kovalevystä, mustalla maalilla siitä tulee just hyvä.

Aika hyvin saa läpiruostunee reiätkin paikattua kilolla pakkelia.

Maalaamon lämmitys ja ilmanvaihto pelasi tänään hyvin.

Eiköhän Ukko saa hyvät unet tässä pedissä, kunhan saan projektin valmiiksi.

Lavan reunoille ja pohjalle tulee levyt, joten "pieni" reikä lokasuojan kohdalla ei niinkään haittaa unia.

Tästä kulmasta pakkeloitu helma näyttää ihan siedettävältä, läheltä karu totuus selviäsi, mutta ei mennä niin lähelle.

Seuraavaksi vedetään runko ja reiät täyteen uretaania, jonka jälkeen voi vetää pohjaan ja näkymättömiin paikkoihin mustaa väriä. "Ovikin" pitää askarrella jostain kovalevyn palasesta, mutta eiköhän moinen homma onnistu.

Koska tallissa on nyt hetkellisesti tilaa, päätin saattaa yhden syksyllä aloitetun välihommelin päätökseen. Sinisestä raadosta tuli ennen paalaamista pelastettua osa lavaa ja kattoa, suunnitelmana askarrella Ukolle uniikki sänky. Viime syksynä pilkoin lavan siten, että siitä saa noin 80cm. leveän ja maksimipituisen pedin isännälle. Pinnat paklataan, mitään en rupea hitsaamaan tässä projektissa. Tehdään tämä projekti samalla ajatuksella, kun edelliset omistajatkin oli sinistä raatoa Vaasassa vaalineet. Oikastaan joka nurkalla ja pakkelilla leivotaan muotoja pintaan, "maalari" vetää pihalla värin pintaan. Muutama reikähän pyöränkaarissa oli, joten muutamalla kilolla pakkelia luulisi muotojen taas palaavan ja maalihan peittää loput pikkuviat. Pintaan vedetään ruiskulla punainen Miranol ja pohja maalataan mustalla epoksilla. Ennen pohjan maalausta harjaan suurimmat hiekat ym. irtoroskat pois ja sitten reippaalla kädellä maalia päälle, luulisi käsittelyn sitovan irtopölyn itteensä. Eihän tämä "auto" joudu kovalle rääkille, sehän nököttää vaan sisällä. Lava saa pintaansa mustaa Miranolia ja päälle vielä MDF-levystä kannen. Reunat suojataan verhoillulla kovalevyllä, ei tunnu pelti kylmältä pyllyä vasten. Rungon reiät ja palkit ym. koloset täytän uretaanilla, sekin estää irtoroskan ripottelun huoneen lattialle.

Tästä Ukon oma autoprojekti lähtee käyntiin. Lava pilkottu sopivaan mittaan.

Ruostereiät täytetään pakkelilla ja koko komeus kuorrutetaan Miranolilla. Tätä ei hitsata ellei ole ihan pakko.

Kyllä tää tästä, leivotaan leivotaan...

Lisää päivityksiä projekti tiimoilta kunhan saan lisää tulosta aikaiseksi.

Iltapäivällä pistettiin El Camala tulille ja Ukko sekä kärryt kyytiin ja oranssi keula kohti messukeskusta. Tiet oli vähän märät aamupäivän sateen jäljiltä, mutta iltapäivällä Ukon unien jälkeen ei onneksi vettä sentään satanut. Messukeskus oli tupaten täynnä porukkaa, osa oli taas pukeutunut teeman mukaisesti nahkaan, minihameisiin ja fiftarivehkeisiin, osa oli tietenkin vetänyt kunnon kumarat teeman mukaan. Kukin taapertaa tavallaan ja me muiden seassa.

Jenkkihallissa oli ihan mukavasti uuttakin kalustoa, eli laitteita joita ei ole joka vuona esillä. Muutama vuosi menikin ikään kuin toisto päällä kun tuntui jo vähän siltä, että Suomesta ei uutta kalustoa messuille löydy. Tänä vuona oli selkeästi vanhempaa ajoneuvoa näytillä, taisi olla tämän vuoden teemanakin.

Tuning puolella soi musiikki kovaa kuten aina ja ilmeisesti kaikki paikalla olleet autot oli varustettu Petri Nygordin levyllä, sen verran monta kertaa kuului päivän aikana "Selvä päivä". En tiedä sitten onko tämä harrastaja jo ohittanut jonkun tietyn rajapyykin kun ei meinaa ne musiikkivehkeet ja kymmenet näytöt tuning autoissa. Ehkä em. syystä El Camalassakaan ei ole kun etukaiuttimet, ei mitään kunnon rokkivehkeitä eides suunnitelmissa. Korkeintaan tulee asennettua takakaiuttimet tasapainon nimissä.

Ukko tykkäsi vaaleanpunaisesta rodista ja radio-ohjattavista driftingautoista, no olihan ne radio-ohjattavat aika makeita. Lisäksi messujen parasta antia Ukon mielestä oli rallisimulaattori "helikopteri". Vielä menee pari vuotta ennen kuin Ukko pääsee kyseiseen vekottimeen.

Ukon suosikki messuilla, olihan toi hienosti rakennettu.

Tästä tykättiin molemmat, tyylikkäin osasto messuilla.

Classic Cheyssä oli komeat liekit, punanenkin oli todella intensiivinen.

Vaikka Camalaa ei messuille kelpuutettu, nin onneksi oli edes yksi lajin edustaja paikalla, eikä edes rumimmasta päästä...

VolksVaakki kupuli, Ukko tykkää näistä. Radalle pitäisi näköjään päästä.

"Hei, miten menee", Ukko hakee kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, isän poika:)

Messut oli ihan positiivinen kokemus pitkästä aikaa, ensi vuona otetaan Ahti mukaan ja jätetään vaimo kotiin. Miehissä liikenteeseen.