Aloitetaan Caminon tarina ihan alusta, eli mikä sai järkevähkön ihmisen ostamaan tallin täydeltä ongelmia.

Vuosi sitten saimme iloisen tiedon siitä, että kahden hengen perheemme saa uuden jäsenen, poika oli tulossa. Vanha automme, Audi TT Quattro 250 hp, piti laittaa myyntiin ja tilalle etsiä "järkevä" auto. Nyt pihalla on Skoda Octavia 2.0 TDI, jee.

Ei mennyt kuin puoli vuotta ja mieli teki jotain miehistä lelua, katse suunnattiin "verkoksi" kutsuttuun suureen autokauppaan, mielessä oli useita laitteita jotka kiinnostivat, tärkenitä oli, että auto on ison järven takaa ja tehtaan kyljessä lukee GM. Ammatikorkean aikana alla oli talodellinen 350 cid Chevrolet El Camino, semmoinen piti saada jälleen, olihan kyseessä tuttu peli. Aikanaan ongelmana oli tyhjä lompakko ja se että viikonlopun aikana piti korjata auto taas semmoiseen kuosiin, että sillä ajeli viikon koulumatkat. Olihan silloinkin Caminoa jo laitettu, kone oli piristetty ja kori maalattu, muuten auto oli ihan alkuperäistä, ruosteista, ameriikan rautaa.

Nettiä selailtuani löysin mielenkiintoisen laitteen, vm. -80 El Camino, 350+350+10bolt lukko. Kuvassa auto oli ihan siistin oloinen, kone oli kuulemma todella hyvä, jostain veneestä otettu tehopakkaus. Eipä muuta kuin Skodan keula länsirannikon suuntaan, broidi varuilta matkaan ja Caminoa kattomaan. Paikan päällä jo selvisi, että kori oli maalattu jollain telalla ja miranolilla, koria oli korjailtu varmaan sinitarralla ja runko oli taka-akselin yläpuolelta vähän ruosteessa, kuskin oven ala osa oli korjattu huonosti. Auto kyllä kulki ihan kivasti, vaikka myyjän kertomasta 300 kaakista vähintään 100 oli lepovuorossa. No eipä tässä mitään näyttely peliä haettukkaan, vaan jotain pientä kivaa jota voisi tallissa rakennella ajan kanssa. Hinnasta päästiin sopuun ja Camino suuntasi keulan kohti etelää.

Kevät talvella autoa purettiin päällisin puolin, puskurit poistettiin ja havaittiin, että runko oli kiinnikkeiden kohdalta pahasti ruosteessa. Tässä vaiheessa tein oikeastaan päätöksen siitä, että tämä Camino kasataan ja korjataan huolella, siten ettei tartte jälkikäteen katua mitään tehtyjä tai tekemättömiä korjauksia. Eipä siis hätää, runko laitetaan jossain vaiheessa kuitenkin, työtähän se vaan vaatii.

1824124.jpg
Rungon pää, koko takapuskurin vasen pää oli irti.

Kun kyselin autosta, myyjä tuumas s-postissa jotta:
"Runko on ainaki ensinäkemält hyvä, siin oli ollu yks reikä, mut se on korjattu ammattilaisel".

Tein Mielessäni suunnitelman, jossa jaoin projektin neljään osaan.
Ensimmäiseksi kokonaisuudeksi olin kaavaillut moottorin ja lootan laittamisen.
Seuraava askel olisi korin irroitus rungolta ja rungon sekä alustan läpi käymisen. Kori olisi tarkoitus kiikuttaa erillään maalattavaksi, väri tulee vaihtumaan, todellakin. Ryssänsininen ei oikein napostele. Maalaushomma on semmoinen, mitä en itse rupea tekemään, ei osaa, ei pysty.
Viimeinen isompi kokonaisuus on sitten sisustan laittaminen, vielä ei ole selvää, pidetäänkö autossa sohva, vai tuleeko erilliset penkit? Tätä täytyy vielä pohtia, meitä kun kuitenkin on kolme. Sisustan ajattelin tehdä itse, toivottavasti joku auttaa ompelemisessa, pikkulohko on tutumpi kone kuin ompelukone.

Mistä sitten projektin nimi, El Camala. No joku edellisen omistajan kevereista oli kirjoittanut, ilmeisesti sima päissään, kojelautaan valkoisella tussilla "El Kamala".

1824460.jpg
El Kamala.

Katotaan miten homma etenee ja missä vaiheessa auto on valmis, ajatuksena olisi kevät 2019, American Car Show:hun ajamalla?

Tällä tahdilla millä autoa rakennetaan, toikin voi olla optimistinen haave vaan.