Tutkiskelin tossa illalla autotallissa vanhoja laatikoita, jotka olin pakannut joskus vuosia sitten kun muutin äidin helmoista omilleni. Käteen sattui kuva aikaisemmasta Caminosta, joka minulla oli käyttöautona joskus vuonna 1995-2000. Tarkaa aikaa en pysty nyt muistamaan, mutta auto palveli vuosia käytössäni.
Alkujaan Camino on ollut kutos koneella, lukkoperällä ja piiiiitkällä välityksellä ja värinä viininpunainen, joka muuten taitaa olla El Orange Camalan alkuperäinen väri myös.
Joku oli ehtinyt vaihtaa ennen minua koneeksi vm. -72 350 sekä TH350 lootan., kannet oli koneessa isoilla venttileillä, joten aihio olisi ollut ihan hyvä rakentaa enemmänkin.


Kattopahvin välistä löytyi kasauslista, josta selviää mitä autoon on laitettu tehtaalta.

Kun vaihdoin aikanaan kattopahvia, huomasin katon ja pahvin välissä kokonpano listan, josta ilmenee kaikki asiat, mitä autoon tehtaalla on asennettu, seuraavassa muutamia ssioita, mitä listalta ilmeni.

Auto on kasattu Doravillessä, Georgiassa vuonna 1980.
Tilaajana on ollut Metro-Auto.
Koneena 229cid kutonen, 2 kurkkuisella kaasuttimella.
Laatikkona TH200.
Peränä 2,73 kitkalukko.
Lisäksi listasta selviää kaikki mattojen ja koristelistojen ym. värit.

Mielenkiintoinen tosite auton menneisyydestä.

Väri vaihtui Ferrarin-punaiseksi, kun yksi Fiat tuli kolmion takaa eteen ja niistin siltä 30cm. keulasta pois. Vakuutusyhtiö maksoi maalauksesta osan ja osan maksoin itse, hyvä tuli.
Konetta tuli piristeltyä vuosien mittaan vaihtamalla mm. imukannen, kaasuttimen, pakosarjat sekä putkiston. Ei siis mitään kovin radikaalia. Alustan puslat vaihdettiin uretaanisiin ja iskarit Konin punasiin säädettäviin.
Runkoa paikkailtiin aina katsastuksen jälkeen, rupes sekin olemaan aikamoinen tilkkutäkki kaikkine paikkoineen. Pohjaan tuli laitettua uutta peltiä myös.

Kerran valoissa reviteltyäni ja kumia polteltuani lähti oika takarengas vetarin kanssa irti ja perä meni siinä leikissä paskaksi, C-klipsi oil hajonnut jollain ilveellä. Uuden lukkoperän saanti oli jo tuolloin tuskan takana, varsinkin kun opiskelijan piti saada kaikki käytettynä.

Yhtenä kesänä yks mummeli ajoi pyörällä Caminon eteen, lensi konepellille ja rikkoi päällänsä tuulilasin. Onnekis mummeli selvisi kolarista, mutta sen lisäksi, että hän vietti koko kesän sairaalassa, joutui vielä maksamaan auton korjauksen. En sitten enään vaatinut muuta rangaistusta sille, eiköhän tuossa jo ollut rangaistus yhdelle mummolle.

Musiikkilaitteet olivat myös isossa osassa tuohon aikaan, 8-fonia ei tahtonut riittää. Oli pari 12" bassoa, 6x9 kajarit ja jotain edullisia vahvistimia. Penkin takana oli aika tunku kaikkine musalaitteineen, olipa siellä pieni baarikaappikin, jossa oli pari lasia ja pari pikku pulloa viinaa:)


Kuvassa puskurit on vielä kromiset, maalattiin myöhemmin korin väriin. Pyöränkaarien kromilistat lähtivät myös aikanaan. Lava oli musta ja talvella lavaa peitti pressu.

Auto oli oikein mukava, mutta opiskelijan budjetille lopulta liian kallis pitää ja pikku vikaa rupes olemaan sen verran, että viikonloput tahtoivat kulua auton kasaamisessa, jotta viikon pääsi taas kulkemaan.
Pirteä laite oli loppujen lopuksi ja viimeisillään ihan kivan näköinenkin. Takaluukkuun oli maalattu 80-lätkä siten, että se näytti vielä märältä ja lätkä ikään kuin "valui" alaspäin.

Siitä se sitten lähti, halu tehdä joskus Camino hienommin, paremmin ja nopeammaksi ja viimeistellä kaikki, mihin sormet kajoaa. Ainakin jollain tasolla ollaan sillä tiellä El Orange Camalan kanssa.