Tänään vietettiin laatuaikaa tallissa pikku apurin kanssa. Vaimo oli hommannut semmoisen repun, mihin pikku Ukon voi laittaa killumaan selkään. Ajattelin kokeilla, että miten se Ukko tallissa viihtyy isän kanssa, hyvinhän se pikku remontoija viihtyi. Vietettaan useampi tunti etupään kimpussa, minä taisetelin alatukivartta paikalleen ja pikku työnjohtaja hoiti omat tehtävänsä selässä heiluen.

Isompi ja pienempi remonttimies alatukivarren kimpussa.

Etupään kanssa oli todella rajusti ongelmaa, en meinannut saada alatukivartta millään asettumaan paikoilleen. Jos eilen meinas mennä hermo oikean puolen kanssa, niin tänään oli vielä tiukempaa vääntöä. Apuna oli jälleen hihnat, tunkki ja kierretanko. Saatiinhan me Ukon kanssa homma valmiiksi, kun jaksettiin vaan taistella aikamme.

Hirveätä tuhertamista liinojen kanssa, ei ehkä kaikkein paras tapa asentaa alatukivartta?

Kun tukivarret oli asennettu molemmin puolin, sain laitettua kallistuksenvakaajankin paikoilleen, pikkuhiljaa etupää alkaa muotoutumaan. Puslat edelleen utretaaniset, mahtaa tulla mukava ajettava tästä kivireestä.

Kallistuksenvakaaja paikoillaan, hieman paksumpi kuin alkuperäinen El Camalan vakain.

Ai niin, sain vihdoinkin kuntoon sen hallilämmittimen, vahinko vaan, että olen ostanut jo uuden, sähkölämmittimen. Eli pistetään polttoainelämmitin myyntiin.