Tänään oli sitten se päivä, kun koneen asentaminen Orangen keulalle suoritettiin. Kuten niin usein tämän projektin kanssa, piti tämäkin homma suoritttaa ihan yksin, tai aluksi oli ylijumala apuna. Eipä siinä mitään, taljalla ja muilla välineillähän asennus onnistuu ilman suurempaa rehkimistä. Täytyy vaan pitää huoli, ettei satu mitään onnettomuutta, eikä varsinkaan aseta itseään missään vaiheesa koneen alle, olishan se vähän vittumaista jäädä kasin alle örisemään kun se päättäisi pudota niskaan.

Työnjohtajalla piippuhylsy ja taskulamppu, näillä eväillä isä saa tehdä tunnin hommia rauhassa.

Ihan ensin irroittelin asennuksen tiellä olevat osat pois häiritsemästä nostoa, tässä oli siis apuna pikkuinen Ukko, mutta se vaan komensi isää, ei se juurikaan osaa vielä auttaa.
Pakosarjat, ilmanputsari ja kaasutin siirrettiin sivuun. Kun osat oli poissa tieltä, asensin parit tukevat hihnat imusarjan ympärille ja vaihteiston häntäpäähän. Hihnojen avulla saa säädettyä myös sitä kulmaa, missä asennossa kone laskeutuu omalle paikalleen. No tottahan se häntäpään hihna tuli tielle siinä vaiheessa, kun vaihteiston piti sukeltaa auton alle. Tässä vaiheessa laskin vaihteiston hännän pukkien päälle ja korjasin hihnan paikkaa, nyt homma eteni jo jouhevammin. Pienen ongelman meinasi aiheuttaa myös se, että kone haluaa pyöriä vaijerin varassa ja vaihteiston häntäpää pyrkii kolhimaan kardaanitunnelin seiniä. Tässä vaiheessa olisi kyllä apu kelvannut. Kiinnitin häntäpäähän narun, jolla sain hallittua hännän heilumista sivuttain.

Kun kone oli ylhäällä, aloitin sen laskemisen pikkuhiljaa omalle paikalleen. Homma oli periaattessa hyvinkin helppoa. Laskin konetta sentti kerrallaan alaspäin ja samalla työnsin autoa eteenpäin. Näin kone lähestyy hallitusti omaa paikkaansa. Loppuvaiheessa piti vaihteistonhäntää hieman laskea, jotta koneen sai menemään minne pitikin.

Kone kiinnitettynä taljaan tarpeeksi tukevilla hihnoilla. Kannattaa huolehtia omasta turvallisuudesta.

Kone nostettuna pois kuormalavan päältä ja matkalla konehuoneeseen.

Kone jo lähes paikoillaan, enää muutama hassu sentti ja sitten koneen kiinnityspultit paikoilleen.

Kone paikoillaan ja apulaitteet asennettuna, ei muuta kun käyntiin. Ai niin, startti puuttuu vielä.

Kun kone oli paikallaan, vetelin koneen kiinnityspultit kiinni kumityynyihin. Sitten asensin ohjaustehostajanpumpun ja säiliön paikalleen, vaihteiston öljyntäyttöputken sekä kick-down:n vaijerin kiinni vaihteistoon. Tämän jälkeen asensin vielä kaasuttimen sekä kaasuvaijerin sekä kick-down: vaijerin kiinni kaasariin. Startti ja öljynputsarikin lojuu vielä jossain tallin nurkassa, ja vaihteiston alipaineletku ja nopeusvaijeri pitää liittä, mutta niillä ei ole vielä kiirusta.
Kun olin pelehtinyt noiden vaijereiden yms. heebeleiden kanssa tarpeeksi, rupesin ihmettelemään sitä vaihteiston kiinnitystä siihen poikkitukeen. Kuten olin epäillytkin, se kiinnityskorvake oli liikaa apukuskin puolella. Nyt oli sitten helppo mitata korvakkeen tarkka paikka, sitä pitää siirtää 70mm. kuskin suuntaan. Eli poikkituki täytyi ottaa irti ja ei muuta kun korvaketta siirtämään. Tämä homma jäi huomiselle, ei kaikkea jaksa samana päivänä.

Korvaketta pitää siirtää kuvassa oikealle, siten, että reikä tulee oikealle kohdalle. Taas aika yllättävä päätelmä tähän loppuun.

Eli huomenna rälläkkä ja hitsipilli laulaa kun korvaketta siirretään. Mitäs sitten, kaikkea pientä letkua ja klemmaria sekä kardaani, pakoputket yms. rakenteluhommelia. Kyllä tää rojekti tästä etenee kohti maalia.
Tämän sydämensiirron onnistumisesta ei ole vielä takeita, Orange saattaa hylkiä uutta kiiltävää tulokasta tai pumppu ei vaan lähde käyntiin. Onnistuminen selviää vasta joskus syksymmällä, kun pumpulle annetaan sähköshokkeja virta-avaimella.