Aloitettiin päivä Ukon kanssa tallilla keräilemällä loput hiekkapuhallukseen menevät osat. Irroittelin puskureista listat ja kiinnityslaipat. Tarkoituksena on maalata puskurit samaan väriin korin kanssa ja vanha kromipinta lähtee parhaiten puhaltamalla puhtaaksi. Lisäksi puhallettavaksi lähti konepellin saranat sekä syylärin kehyspelti. Siinä olisi ollut ihan liikaa homma käsin hiottavaksi. Ilmeisesti huomenna saa hakea osat jo pois. Hyvä niin.

Päivällä, kun Ukko oli jo koisaamassa otin työn alle sen eilen irroittamani poikkituen. Ihan alkuun tarkistin vielä mitat ja sitten vaan rälläkkä laulamaan ja hep, näin oli kiinnityslaippa irti. Kun laippa oli irti, niin hioin vielä pinnat siisteiksi vanhoista hitsausjäänteistä. Sen jälkeen hitsasin laipan uuteen kohtaan muutamalla pisteellä, jonka jälkeen vielä tarkistin auton alla, että laippa on varmasti oikealla kohdalla. Hyvältä näytti, joten vetelin pitkää saumaa laipan kylkiin, ulko ja sisäpuolelta. En ole mikään luokkahitsaaja, mutta varmasti pysyy toi laippa palkissa kiinni, se on varmaa. Kun laippa oli hitsattu, sudin vielä mustaa epoksia laipan ja palkin pintaan. Nyt vaan pitää odotella, että maalipinta on kosketuskuiva, jonka jälkeen saan asennettua palkin paikoilleen ja lootan palkkiin kiinni.

Kiinnityslaippa laikattu irti ja uusi paikka merkitty ja maalit hiottu pois tieltä.

Laippa pisteillä kiinni uudessa paikassaan, vielä tarkistus auton alla ja laipan voi kiinnittää pysyvästi.

Laippa hitsattu palkkiin pysyvästi, ei muuta kun musta epoksimaali pintaan.

Kun palkkihomma oli hallussa, otin kardaaniakselin pöydälle. Akselin ristinivelet pitää vaihtaa uusiin, eipähän jää vaivaamaan mieltä sekään, että mitenhän ne kestää tulevan rääkin.
Periaatteessa ristinivelien pitäisi irrota suhteellisen helposti kun käyttää apuna ruuvipenkkiä.
Ristinivelen toiselle puolelle laitetaan esimerkiksi iso hylsy, jonka sisään ristinivelen tappi pääsee painumaan ja toiselle puolelle pieni hylsy, jolla tappi painetaan kardaanin läpi. Vielä kun kajauttaa kardaanin kylkeen vasaralla, niin puristimen aiheuttama jännitys laukeaa ja osat irtoavat herkemmin. Periaate on siis hyvinkin yksinkertainen. Tästä akselista ei ole koskaan niveliä vaihdettu, joten sokkia ei tarvinnut irroittaa, kun niitä ei siis ole. Ristinivelen päissä on pienet nailontapit, jotka porasin auki, en tiedä olisiko niin tarvinnut edes tehdä, mutta tulipahan porattua. Muutenkin ristinivelet oli ajan satossa hieman ruostuneet kiinni, mutta ajattelin voiman auttavan asiaa.

Kardaanin ristinivelet valmiina purkuun, hieman on osat ruosteessa.


Porasin nailontapit auki, vaikka en ole varma siitä, olisiko edes tarvinnut.

Muutama erikokoinen hylsy, ruuvipenkki ja vasara, niillä homma hoituu.

Muutaman tunnin ähräämisen jälkeen tapahtui jotain yllättävää, ruuvipenkki paukahti palasiksi, jep, rikki meni. Toi ruuvipenkki oli joku edullinen valurauta härveli, metalliseoksen pääraaka-aine tais olla ilma, sen verran huokoinen valu oli. Tästä suivaantuneena ajoin kunnon työkalukauppaan ja ostin isoimman laaturuuvipenkin mitä kaupasta löytyi ja kysyin vielä, että kestääkö se nyt varmasti meikäläisen hommat. Sanoivat, että kyseinen möykky on takorautaa, että kestää ihan takuulla. Kyllä sillä hinnalla pitää jo saadakkin kunnon työkalut. Taas kerran tuli todistettua se, että halvalla ei vaan saa hyviä työkaluja.

Vanha ja halpa ruuvipenkki ei rääkkiä kestänyt vaan meni ihan kunnolla rikki. Surkeaa valurautaa.

Uusi ja komea ruuvipenkki, tällä kyllä kelpaa touhuta. Kestää varmasti, niin mulle luvattiin liikkeessä.

Kun sain uuden ruuvipenkin tallille ja pöytään kiinni, ei ristinivelien irroittamisessa mennyt kun pieni hetki ja työkalutkin kesti hyvin. Kun osat oli irti putsasin ja maalasin ne vielä mustaksi, huomenna laitetaan sitten kardaani paikoilleen.

Maalasin vielä osat mustalla, huomenna asennetaan uudet ristinivelet ja kasataan kardaani, sekä asennetaan se auton alle.

Kaikkea pientä tulee puuhasteltua ja näin se homma etenee.