Kiire meinaa tulla jos meinaa saadaa putkiston kasaan ennen kun joudun käsileikkaukseen. Eikä se kyllä taida ihan onnistuakkaan, pientä viimeistelyä vaille jää varmasti putket.

Torstaina pitäisi mennä Ortolääkäreille leikattavaksi. Kiitoksia vaan Habib, terveyskeskuslääkäri, ilman sinua olisin selvinnyt muutaman sentin viillolla pikkusormen päässä, jos siis katkennut jänne olisi heti korjattu. Nyt kun aikaa ehti kulua viikkoja, ehti jänne karata kämmeneen ja ranteesta otetaan sitten "varaosana" uusi jänne, onneksi mulla sattuu olemaan ylimääräinen varaosajänne ranteessa. Tästä seuraa isompi leikkaus, jonka seurauksena käsi avataan pikkurillin päästä kyynärvarren puoliväiin asti, eli noin 30cm. viilto. No onneksi arvet vaan komistaa ruma, eikö?

No mutta putkiasiaa, asettelin vielä kertaalleen putket kohdilleen ja tein vielä muutaman viillon pariin kohtaan putkea, joilla säädin koko hässäkän siistiksi ja omasta mielestä viimeisen päälle .Kannattimet taiteilin aluksi ihan klemmareilla ja kun olin tyytyväinen putken asetteluun ja siihen, missä korkeudessa se kulkee lattian alla, katkaisin klemmarit ja hitsasin kannakkeet kiinteästi putkistoon.
Kun kiinnikkeetkin oli hitsattu, päätin sitten kuitenkin hioa kaikki hitsaussaumat siistiksi ja sen jälkeen vielä nailonlaikalla viimeistelin saumat. Tämän jälkeen vetelin pintaan vielä Termal maalia, jotta saumat eivät ruostu ja saan siistin yhtenäisen viimeistelyn putkistolle. Putkiston loppupään kiilloitan ainoastaan nailonlaikalla. Eli olen päätynyt viimeistelemään putkistoa vähän isommin, vaikka välillä jo mietin putkiston jättämistä ihan siistimättömäksi.

Nyt täytyisi vielä kasata putkisto lopulliseen muotoonsa ja hep, putkisto valmis, heti 40 tunnin työn jälkeen. Taka-akselin ylitystä tekisi mieli vielä hieman muuttaa siten, että autoa voi tarvittaessa laskea huoletta, miettimättä sitä, että ottaako putkisto kiinni akseliin vai ei.


Viimeiset säädöt ja välikasaus ennen putkiston viimeistelyä.


Kannakkeet on tukevat ja lopullisesti hitsattu osaksi putkistoa.


Saumat on hiottu ensin rälläkällä ja sitten vielä nailonlaikalla kiilloitettu.


Vielä pintaan kunnon kuumamaali ja lopullinen kovettuminen tapahtuu sitten kun vedän Orangella putki punasena motarilla.

Putkisto oli lopulta isompi homma kun olin ajatellutkaan, eikä se vieläkään taida olla valmis. Helpommalla olisi päässyt jos ei olisi ruvennut turhaan säätämään putkiston kanssa. Jotenkin vaan iski hirveä kunnianhimo tehdä semmoinen putkisto, jota ei sitten häpeä esittää katsastusmiehelle, tai kavereille.


Onneksi apuna oli pieni korjaamopäällikkö, joka piti huolen siitä, että työkalut ja muuta tarpeet oli aina saatavilla.