Ihan aina ei ole kivaa kun rakentaa ja harrastaa!

Auto rupeaa olemaan siinä kunnossa, että rekisteröinti olisi edessä ensi tiistaina. Valot on nyt kunnossa, siellä oli ihan pikkuinen vika, eli edellinen omistaja oli nipsaissut valokatkaisijan takaa yhden piuhan poikki, miksi, kukapa tietää. Noi valot ei ole siis toimineet edes edellisessä katsastuksessa, johdothan siirrettiin sinisestä raadosta. Näköjään Poriin kannattaa viedä kaikki romut leimalle.

Vielä pitäisi laittaa töötti ja muutama pikku juttu kuntoon ennen leimaamista, ei siis mitään isompaa, ennen tätä tapahtumaa. Kävin tänään jo hakemassa konttorilta tarrakilvet, pääseepä jo ajelemaan muutamaan paikkaan ihan laillisesti. Tästä intoutuneena lähdettiin Ukon kanssa tankkaamaan autoa ja tollaisen 500m ajon jälkeen tuli taas niitä kuuluisia mutkia matkaan. Vasen eturengas päätti irtautua kesken ajon ja singahtaa tangentin suuntaan naapurin orapihlaja-aitaan. Mennessään rengas päätti rutata lokasuojan ja tietenkin jarrulevy muuttui kulmikkaaksi kun me matkattiin parikymmentä metriä levyn varassa. Hah ja ha, meinaa oikeen naurattaa tää hyvä tuuri.
Ilmeisesti etujarrujen mutterit pohjasivat pitempien pulttien päähän ja eivät sitten olleet kiristyneet hyvin kun olin renkaat viimeksi kiinnittänyt, nyt on sitten lisää peltihommia ja maalarille duunia. Ennen katsastusta täytyy nyt sitten vaihtaa lisäksi etulevyt, onneksi en ollut niitä vielä vaihtanut, uusien levyjen kanssa voisi käyrä olla hieman jyrkempi. Auto menee kuitenkin maalarille uudestaan, pinta on sen verran pehmeä.

Tässä on ensimmäiset kuminpoltot mitä Orangella suoritettu.

Lokasujoa kurtussa, kiva kiva.

Jarrulevykään ei ole enään ihan pyöreä.

Vanteetkin sai vähän osumaa, pultinreiät tuli kairattua vähän avarammaksi.
Onneksi näitä vanteita ei saa mistään uusia.

Mitäpä tässä sitten voi muuta kun jatkaa vaan puurtamista, kyllä tää joskus valmistuu. Tossa ajaessa kuuntelin voimansiirtoa ja aika urinaa perä pitää, että sekin pitänee avata jossain välissä uudestaan.