Pitkähkön tauon jälkeen sain taas inspiraation kirjoittaa. Perähän mulla on ollut työn alla kun se piti sellaista meteliä, että Hornetin äänet jäisivät toiseksi.

No ihan alkuun valuttelin vanhat öljyt pois ahterista ja samalla tsekkasin tyhjennyspropussa olevan magneetin, eipä juuri mitään ihmeellistä ollut tarttunut matkaan. Kun öljyt oli valuteltu ulos, irroitin vetareita paikallaan pitävän tapin, C-klipi ja vetarit, selkee peli, mitään ihmeellistä ei tässä hommassa ollut. Tämän jälkeen oli perän vuoro nousta pöydälle ja työn alle.
Ihan ensin irroittelin lautaspyörän rattaan perästä, mitään vikaa en hampaista nähnyt, kulumaa oli toki hieman, mutta muuten ehjän oloiset oli molemmat rattaat. Kun perä oli pöydällä, irroitin poskilaakerit kunnon työkaluilla. Kävin hommaamassa kunnon laakerien ulosvedinsarjan, silläpä laakerit irtosivat ilam suurtakaan ponnistelua. Tämän jälkeen laittelin uuden rattaan kiinni perään, hommasin uudet Richmondin 3,42 välitykset US-Partsilta. HInta oli varsin kohtuullinen, joten en lähtenyt osia tilaamaan maailmalta. Tosin uuden asennussarjan tilasin ison veden takaa, tuli selkeästi edullisemmaksi ja sain vielä shimmit mukana. Kun perä oli laakereita ja ratasta myöten kasassa, rupesin irroittamaan vanhaa pinionia. Pinionin mutteri lähti nätisti irti kun lukitsin parilla lankulla ja purisitmella pinionin pöytää vasten, tämän jälkeen mutteri lähti auki ilman suurtakaan tuskaa.
Irroitin myös pinionin laakerin, kun loppujen lopuksi tarvitsin sitä perän kasaamisessa, sarjan mukana tuli liian pieni laakeri. Sarjan mukana tullut laakeri oli halkaisijaltaan pienempi kun mitä olisin tarvinnut, joten vedin vanhan laakerin varovasti irti, uudella ulosvetäjällä se tulikin helposti ulos. Laitoin saman tien laakerin uuteen pinioniin kiinni. Naputtelin sen varovasti paikalleen käyttäen apuna vanhaa laakerin sisäkehää.

Vanhat öljyt liruttelin ihan alkuun astiaan, mitään isompaa metallimujua ei öljyn mukana tullut.

Pinionin mutteri lähtee helposti auki kun lukitsee parin lankun avulla pinionin pöytää vasten.

Vähän laadukkaampi laakerinulosvetäjäsarja, tällä hommat hoituu.

Vanhat laakerit lähti irti helosti kunnon ulosvetäjäsarjalla.

Uudet Ricmond Gear:n välitykset.

Asennusarja tuli Jenkeistä, poskilaakereiden shimmit jäi kyllä käyttämättä.

Välitysten mukana tuli uudet pultit, vetelin ne momenttiin "perinteisellä" momenttiavaimella.

Kun perä oli kasassa, piti pinioni asentaa. Edellisellä kerralla pinionin syvyyden määrittäminen oli vähintäänkin haastava operaatio ja varmasti se jäikin väärälle tasolle. Tuolloin apuna oli vatupassi, työntömitta ja pirullisen vaikeat laskutoimitukset. Mitään vertailumittojakaan ei ollut käytössä, joten kaikki piti miettiä hankalasti. Tällä kertaa en halunnut huutavaa perää, joten kyselin myös asennusta ammattilaisilta, hinta vähintään 500€ ja tämäkin hinta olisi ollut vain siinä tapauksessa jos olisin ostanut ylihintaiset välitykset asentajalta. Ei kiitos, yritän itse!

Tässä vaiheessa käännyin rakentajatoverin puoleen, Holy Shitin rakentajalla tuntuu olevan tietoa monesta asiasta enemmän kuin ittelläni, joten meilasin hänelle apua anellen. Eipä pettänyt tämä kontakti tälläkään kertaa, hänellä oli pöytälaatikossa joku Ratechin "parin kympin" asennustyökalu, jolla homma onnistuu 100% varmuudella ja vielä helposti. No hyvä sit, kaveri tulikin hakemaan yhtä mun vanhaa vetaria tossa muutama viikko sitten ja matkassa oli tuö taikakalukin, ihmetys oli kyllä suuri kun kaveri ojensi tupakka-askin kokoisen lootan, jonka sisällä työkalu oli. Sain vielä pikaopastuksen laitteen käyttöön ja olin valmis koitokseen.
Ensin kiristin pinionin kevyen paineen alle, ilman crush collaria ja vastalaakeria. Sitten asettelin taikakalun ohjeiden mukaisesti pinionin päähän ja työkalussa olevan reiän kautta sain työntömitan avulla mitan, tämä mitta sitten piti vähentää työkaluun printatusta luvusta. Toi mitta oli sitten ns. checking distance. Tämän jälkeen piti vaan vähentää tämä checking distance pinionin päässä olevasta luvusta, avot, siinäpä olikin suoraan tarvittava shimmien määrä. Oikeesti, noin helppoa se on kun työkalut on yksinkertaisia, mutta toimivia. Tässäkin vaiheessa Holy Shit jelppasi kun en ollut ihan varma shimmien määrästä, onneksi apu oli lähellä.
Kun olin asentanut vaaditun määrän shimmejä laakerin alle, niin tarkistin vielä uudestaan työkalun kanssa mitan. Lopputulema oli, että mitta oli 0,006mm. tarkkuudella oikein.

Kun pinionin syvyys oli nyt kohdillaan, oli vuorossa kylkivälyksen tarkistus. Ihan alkuun laitoin vasemman poskilaakerin taakse sen paksun vakioshimmin, toisen pään "kiristin" parilla ruuvimeisselillä, jotta sielläkin olisi painetta. Kun tämä oli tehty, sivelin hampaisiin väriä ja sitten vaan pyörittelin pinionin akselia, mun mielestä kuvio värissä oli optimaalinen, mutta taas haettiin toista mielipidettä Holy Shitin suunnalta. Sieltäkin näytettiin vihreää valoa, joten perä oli valmis niputettavaksi. Laitoin oikealle puolelle sopivat shimmit, meni myös sillä paksulla vakio shimmillä. Laakeripukit vedin momenttiin ja pinionin mutteri piti kiristää kanssa kunnolla. Taas apuna pari lankkua joilla pinionin pyöriminen estettiin. Oikea momentti piti hakea kokeilemalla ja pikkuhiljaa mutteria kiristämällä. Sopiva momentti sille, että pinionin päästä pyörittämiselle "nahkeus" oli onnettoman pientä, joten kokeiltiin se ihan kädellä appiukon kanssa. Välitysten mukana tuli ohjeetkin, josta noi momenttiarvot löytyy. Tän jälkeen otettiin vielä värillä lopputarkistus kosketuskuviosta, toinen mielipide Holy Shitiltä ja taas valot paloi vihreänä. Etteenpäin, sano mummo lumessa!

Viimeisenä mittauksena oli backlashin tsekkaus. Tässä pitäisi saada pinion jumitettua paikalleen, ettei välys pääse kertautumaan. Laitoin pitkän momenttiavaimen toisen pään pinionin mutteriin kiinni ja toisen pään vedin nippusiteellä taka-akselia kannattavan pukin jalkaan kiinni. Ei pääse pinioni pyörimään. Sitten laitoin heittokellon kiinni taka-akseliin ja tsekkasin vetopyorän hampaasta välyksen, kun pyörittelin varovasti vetoakselin päästä. Välys oli luokkaa 2-kymppiä, eli hyväksyttävällä tasolla. Ohjeiden mukaan pitäisi olla 1,3-2,3-kymppiä. Eli, teoriassa perä olisi nyt aika lailla optimaalisesti kasattuna.

Pinioni paikallaan, päälle oli stannssattu tärkeät mitat, joita asennuksessa tarvitaan.

Ratechin taikakalu, yksinkertainen on joskus niin kaunista ja vielä helppoa käyttää.

Tönärillä mitta taikakalun reiästä, ei voi erehtyä paikasta.

Ensimmäinen tarkistus värillä, kun perä oli paikallaan taka-akselin suojissa.

Pinionin mutteri vedettiin sopivaan tiukkuuteen, apuna oli taas lankut ja puristimet.

Pinioni lukittuna paikalleen, nippuside on niin monikäyttöinen näissä hommissa.

Heittokellolla tarkistin backlaskin, se oli luokkaa 2-kymppiä, eli hyvältä näyttää.

Viimeinen tarkistus värillä sen jälkeen kun kaikki oli kasassa ja momenttiin kiristettynä.

Nyt olikin aika pistellä C-klipit paikalleen ja keskitappi myös. Sitten oli vuorossa öljyt, no tallilla ei ollut lukkoperän erikoisöljyä tarpeeksi, joten laitoin testiajoa varten ihan normi peräöljyä. Täytyy vaihtaa öljyt mahdollisimman pian, ettei tuu mitään vahinkoa. Kun öljyt oli sisällä, laittelin kopan kiinni, kirisitin laakeripukkien tuet sopivaan tiukkuuteen ja raahasin taka-akselin auton alle.
Kun akseli lepäsi hallitunkin päällä, oli se helppo nostaa paikalleen, kiinnittää kaikki pultit ja kiinnittää kallistuksenvakain ym. kilkkeet. Tämä homma nyt ei vaadi kun pikkasen aikaa, hallitunkin ja hivenen kärsivällisyyttä. Kun taka-akseli oli paikallaan, oli jarrujen kasaamisen vuoro. Aika selkeä homma, jarrut kasaan, kuten ne on kasattu jo niin monta kertaa aikaisemminkin. Kun jarrut oli kasassa, oli taas vaimon apu tarpeen kun ruvettiin ilmaamaan jarruja. Pikkasen meinasi olla hankaluuksia, mutta saatiin ilmattua jarrut välttävään jamaan. Kun jarrut oli kasassa, laitettiin renkaat paikalleen, nyt muistin jopa kiristää mutterit ennen koeajoa.
Renkaat alle, autoa alas pukeilta ja pikku sahaamisen jälkee nauto lähti jopa käyntiin. Peruuttelin auton ulos ja lähdin testilenkille, yllätys yllätys, perä on hiljainen, kuten oikeastaan odotinkin sen olevan.

Loput kamat perän sisään ja homma rupeaa olemaan loppusuoralla.

Öljyt sisään, tässä tapauksessa väliaikaiset öljyt kun oikeat oli loppu tallilta.

Taka-akselin asennuksessa hallitunkki on oiva apu. Säästyy monelta tuskalta.

Jarrut vielä kasaan ja se on siinä!

Jarrujen ilmaus meneillään, vielä pitää käydä kaikki läpi kertaalleen. En ole tyytyväinen jarrujen toimivuuteen.

Eli, operaatio "perä hiljaiseksi" oli onnistunut, asennuksessa ja säädössä säästyi vähintään 500€ ja tulos on varmasti priimaa. Nyt vaan jarrut kasaan ja viimeiset ajelut ennen talvea, kyllä maistuu!