Tänään koitti viimein se päivä, jota olen odotellut jo vuoden ajan, eli El Orange pääsi vihdoin maalarin pajalle.

Valmistelin auton vientiä viikonloppuna kun keräilin kaikkia maalattavia osia kasaan ja pakkasin osan pelleistä ja muista kilkkeistä peräkärryyn.
Lokasuojat ja konepellin laitoin paikoilleen, osat ei muuten olisi mahtuneet matkaan. Kärryyn ei olisi mahtunut oikeastaan mitään lisää. Tarkoitus oli siis viedä auto trailerilla ja irto-osat peräkärryllä, kaikkia osia ei olisi saanut yhteen kuormaan kun auto on palasina.

Aamulla appiukko saapui isomman vetoauton ja trailerin kanssa ja ruvettiin puuhaamaan auton pakkaamista. No talvipa päätti taas yllättää, ensinnäkin keli oli samaa luokkaa kun yli  vuosi sitten kun Orange saapui taloon. Lunta, räntää ja märkää. No eipä tämä keli meitä lannista, mutta routiva piha meinasi iskeä kapulaa rattaisiin.
Kovista pakkasista johtuen routa on tänä talvena mennyt niin syvälle, että piha-asfaltti oli noussut noin 5 senttiä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tallin ovet ei aukene ollenkaan! Ovia ei tietenkään saa nostettua saranoilta pois, joten ei muuta kun rälläkällä saranat irti. Talli on aikanaan rakennettu kuorma-autoja varten, joten ovet on tietenkin metallia ja pirun isot, painoakin mukavasti.
No lopulta saatiin jumpattua ovet sivuun ja päästiin vihdoinkin lastaamaan autoa, pari tuntia meni hukkaan ovien takia. Vielä piti vekslata auto ympäri pihalla ja sitten vaan vaijeri etupalkin ympäri ja Orange trailerin kyytiin. Tässä oli onneksi Ukkokin apuna, isäntä istui autossa ja huuteli ohjaamosta "ajaa"! Ei omena kauas ja sitä rataa...

Tästäpä päästiin sitten konvoina liikkeelle, appi edellä ja minä perässä. Matkaa maalarille oli luokkaa 130km, eikä oikein viitsitty ajella isoimpia teitä pitkin, joten aikaa kului melkein pari tuntia per siivu. Pari kertaa joutui pysähtymään ja korjaamaan auton päällä ollutta pressua, tietenkin ajoviima pääsi pressun alle ja kuorma näytti ihan isolta jarruvarjolta. Ilman isompia murheita päästiin perille ja voitiin ruveta pudottamaan autoa kyydistä. Keli ei vieläkään suosinut meitä, joten purkaessa tuli vähän kylmä ja kaikki vermeet oli märkänä.

Loksut ja konepelti paikoillaan, kokonaisena auto on helpompi kuljettaa kuin osissa.

Ovet ja takaluukku kärryssä, vielä mahtui matkaan listoja ja muita irto-osia.

Routa oli nostanut piha-asfaltin oven eteen, ovipa ei siis aukene ennen kesää...

paitsi jos työkalut on kohdillaan, kuten tässä tilanteessa rälläkkä...

ja isosti voimaa ovien nosteluun pitkin pihoja.

Vielä pyöriteltiin auto ympäri pihalla, jotta auton saa keula edellä trailerin lavalle.

Ukko tuumas ratin takana, että "ajaa", kyllä miehet osaa nää jutut jo pienenä.

Onneksi keli suosi auton siirtoa, tälläkin kertaa.

Jollain oli ollut vauhti kohdillaan kun oli "parkkeerannut" auton hankeen.

Maalarin tiloissa Orange odottelee työn alle pääsyä ja uutta "meikkiä", jaa-a, mitähän tästä nyt seuraa?

Nyt kun Orange on poissa tallista, niin ajattelin siivota tilat kunnolla. Ompahan mukavampi sitten kasata autoa siistissä tallissa, kun se aikanaan palajaa reissultaan.
Tässä maalaushommassa menee kuitenkin useampi viikko, joten siivoamisen lisäksi aikaa jäänee myös sisustan valmisteluille. Listoja pitää maalata ja jotain verhoilu juttujakin pitäisi tehdä, kuten kattopahvi. Mielessä kävi jopa penkkien ja ovipahvien verhoiluttaminen ammattilaisella, muutama tarjouskin on tullut, mutta katotaan nyt mihin budjetti venyy. Maalaus on kuitenkin aika iso kustannuserä.