American Car Show 2010 on nyt nähty, vieläkään ei päästy kinkereihin Orangella, ensi vuona sitten uusi yritys. Orange on edelleen maalarin hoivissa, vaikka elättelin kyllä toiveita siitä, että päästäisen aikaan olisi voinut jo kasata autoa tallissa. Nyt pääsee vaan verhoilemaan kattopahvia.

Aloitettiin eilen jo tapahtuman puffaaminen meidän kaks vuotiaalle Ukolle. Hyvin kaveri tajusi homman jujun, kun aamulla alkoi jutustelu tyyliin "kattoon autoi, moottipyörii". Juu, niin mennään.
Eipä mitään, kun Ukko heräsi päiväunilta, niin pakattiin poppoo autoon ja lähdettiin maamme pääkaupunkiin, Helsinkiin ihailemaan autoja. Ilmeisesti pari muutakin oli päättänyt lähteä tänään näyttelyyn, sen verran oli populaa kolmen aikaan paikalla. Jenkit oli hyvin edustettuna, mutta samoja autoja oli nähtävillä kun edellisinäkin vuosina. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta muistoissa elää ne ajat kun paikalle saatiin huippuvehkeitä maailmaltakin, no olihan muutama siisti peli saatu riivattua myös Suomen ulkopuolelta, kiitos siitä.
Ja tähän vliin pikku vuodatus, se on viski joka puhuu. Mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin sitä enemmän itse näyttelyltä odottaa, se oheistoiminta, kalja, joka parikymppisenä kiehtoi, ei jaksa vaan innostaa. Kyllähän tuolla taas näki ne känniääliöt, jotka ei meinanneet omilla tossuillaan pysyä, vaan heiluivat eteenpäin hirveässä kaasussa. Miksi siitä pitää tuhlata 20 eeroo lippuun, kun heti alusta asti vedetään parvella bisseä ja sit alkaa se ihme pelleshow. Jätkät ördää autojen seassa ja esittävät isoa kihoa! Voi v...u mitä settiä tänäänkin sai taas nähdä ja kuulla, eikä kaikki ole teinejä, kyllä porukkaan mahtuu ihan "aikuistakin" sekaan. No jokainen taapertaa tavallaan, periaatteessa sama mulle kun eivät tule Ukkoa tönimään.

Pari kertaa meinas käydä hermon päälle kun oli tarkoitus räppästä kuva jostain kivasta autosta, niin siihen liihottaa pari läskitissiä seisomaan auton eteen ja poseeraamaan kun johonkin pornoleffaan. Pois tieltä akat, meikä haluu kuvia autoista!
No olihan osa näistä likoista ihan kivoja katella, Ukkokin kikatteli tytöille ja lämmitteli niitä hymyllään, raukoilla oli vaan pikkuhousut jalassa, kiitos myös tästä näyttelyn annista.

Ukko oli jo niin isoa poikaa että. Välillä istuttiin rattaissa, välillä haluttiin kävellä itse ja tällöin suunnan määräsi ylijumalamme. Tuning puolella mentiin Ukko olkapäillä ja kuulosuojaimet korvalla. Musiikki soi sen verran railakkaast että oli parempi suojata pikku rakentajan kuuloai. Olimme yllättyneitä, että isäntä antoi suojien olla päässä ilman taistelua, ehkä tajusi niiden edun?

Muutama auto jäi mieleen ja tallennettiin kamerallakin, ohessa meidän perheen saldoa näyttelystä.
Olkoon tämä kuva kavalkaadi vaikka meidän "hall of fame".

"Moottipyörii kattoon". ARMY-henkeen rakennettu sivuvanu, toimii kyllä!

Tuning puoli ei oikeen jaksanut innostaa, mutta Datsun 350 oli ihan siisti laite, yhtään uutta GTR:ää ei kyllä näkynyt, vahinko.

Mini oli vaimon mieleen, me miehet ei oikeen lämmetty tolle pikku pulkalle.

Vaikka Ukko on jo "iso mies", niin H2 oli hieman isompi, Ukko tykkäsi valoista sen sisällä "valoi kattoo".

"Pidä hyvin kiinni, ota vaikka tukasta ote".

Jenkkien puolelta löytyi meidän perheen ehdoton suosikki, uusi Camaro puhutteli koko perhettä. Vaimo tykkäsi väristä ja "paksusta kuonosta", minä tykkäsin muotokielestä ja suorituskyvystä, Ukko oli vaan "villissä". Jahka lompakko tästä paksunee, niin tota Camaroa voisi harkita...

"Paksu kuono" ja vihanen ilme, toimii kyllä...

Joku tässä keulassa on joka viehettää, tarpeeksi "tuima" ilme? Värikin on ihan tajuttoman hieno. Vieläköhän ehtii vaihtaa Orangen värin?

Ukko oli vaan "villissä" Camaron vieressä.

Toinen mun suosikki oli uusi Charger, mikähän näissä uusissa-vanhoissa oikeen on joka herättää positiiviset tunteet. Olisko toi vanha, 60-luvun lopun muotoilua kunnioittava ulkoasu ja uusi tekniikka?

Tää on kanssa niiiiiin vihasen oloinen mudoiltaan, talliin kiitos.

Tämä uudehko Vette pääsi meidän listalle oikeastaan kuparisen maalipinnan takia, oli komea luonnossa. Ainoa oikea Vette on se 60-luvun lopun Cokis muoto, se vaan on niin hieno!

Miksi Cobra, no miksipä ei. Tää ei kai selittelyjä kaipaa, tää on vaan niin tyly laite.

Willys oli varustettu näyttelyn komeimmalla maalipinnalla, tämä pitää nähdä livenä!

Cuda on vaan niin hieno, teinivuosien uni, ei märkä, mutta uni kuitenkin.

Rodeja oli useita, mutta kaikki ei puhutelleet kuten tämä mattamusta yksilö, perinteitä kunnioittaen.

Vaikka autoja oli runsaasti, oli autojen "laatu" ja tarjonta vähän laimeata. Olisiko lamaa ilmassa vai mistä johtuu tämä matalasuhdanne. Edes Tuning puoli ei päässyt yllättämään positiivisesti, missä olivat maailman luokan laitteet, Helsingissä ei ainakaan. Kyllähän tämä näyttely kuuluu kevääseen ja ensi vuonakin menemme paikalle, toivottavasti Orange tarjoaa kyydit vuonna 2011!